Eläimet

Osa eläimistä selviytyi ydinsodasta, mutta kaikkein herkimmät ja uhanalaisimmat lajit kuolivat sodan aikana tai heti sen jälkeen radioaktiivisuuteen. Muutamat lajit sinnittelivät jopa vuosia, mutta kuolivat lopulta sillä ne eivät saaneet elinkelpoisia jälkeläisiä jotka jatkaisivat sukua. Osa eläimistä kehittyi ihan uusiksi lajeiksi ja ennen näkemättömiksi eläimiksi, osa jopa hyvin vaarallisiksi. Osa eläimistä pysyi samankaltaisina kuin ennen ydinsotaa. Eläimet ovat hyvin suuri ravinnonlähde ihmiselle kuten aina ennenkin. Autojen ja sähkön väistyttyä on hevonen ottanut takaisin paikkansa ihmisen viereltä ja on tärkein kulkuväline ja suuri apu viljapeltojen ylläpitämisessä.

Vaikka suurinosa eläimistä näyttääkin ihan normaaleilta - ainakin maaihmisten silmiin, osa eläimistä kuitenkin on kärsinyt jälkiseurauksia radioaktiivisuudesta. Näin ollen osa eläimistä ovat mutantooituneet joko ihan uudeksi lajiksi tai saaneet esimerkiksi ylimääräisiä raajoja tai muita kosmeettisia vikoja. Mutantoitumista esiintyy kaikilla lajeilla, toisilla enemmän kuin toisilla. Nykyään tasapaino on kuitenkin paalamassa ennalleen ja lajit harvemmin enään muuntautuvat.

Muutamia mahdollisesti pysyvästi muuntautuneita uudelleen nimettyjä lajeja ovat kaksipääpeura, joka on maaihmisen pääasiallista ravintoa, villikoira joka yleensä elää ihmisten läheisyydessä ravinnon toivossa. Villikoirat eivät ole vaarallisia jos niitä ei uhkaa, useimmat villikoirat ovat kesyyntyneet ajan saatossa ja auttavat metsästyksessä. Meidän tuntemaa kotikoiraa ei enään ole, sillä sodan aikana koirat joko kuolivat tai villiintyivät. Villikoiria onpaljon erinnäköisiä, mutta meidän tuntemiamme eri rotuja ei enään ole, eivätkä ne edes edusta vain yhtä tiettyä rotua.

Kaikista pelätyin mahtaa kuitenkin olla torahammas, joka elää eläinpuiston raunioissa. Torahammas on gorillan tapainen kädellinen, mutta sen pääasiallasta ravintoa on liha. Torahammas ei kykene sulattamaan kasvisperäistä ruokaa ollenkaan joten se käyttää ravintontonaan pelkkää eläinperäistä ravintoa.

Kaksipääpeuran lisäksi ihmisten pääasiallista ravintoa on villisika joka on meidän tuntemaamme saman nimistä olentoa kaksi kertaa suurempi ja häijympi tapaus. Villisika on vaikea saalis joka ei antaudu kovin helposti. Mustahäntäjänis on sekin kaksin verroin suurempi, mitä se oli ennen ydin sotaa. Mustahäntäjänis on hyvin arka ja harvinainen näky päivällä sillä se on täysin yöeläin ja käyttää ravinnokseen pääasiallisesti kasveja ja joitan marjoja. Hyvin reviiritietoinen ja häiritessä saattaa hyökätä. Näin ollen mustahäntäjänis on serkkujaan, normaalia jänistä kiukkuisempi ja reiviiritietoisempi joka uskaltaa hyökätä myös ihmisen päälle. Mustahäntäjäniksiä yleensä pyydetään ansoilla sillä se on mestaripiiloutuja eikä sitä ole helppoa havaita pimeässä.